5.2: Caer Wyndiin
<-- 5.1 Etelän syksy - 5.3: Pohjoisen syksy -->
13.08.2016
491 Syksy
Wasmichangel
Wasmihangel alkaa tekemään matkavalmisteluja, Fiona haluaa ehdottomasti mukaan, eikä Washmichangel näe syytä kiistää. Taloa laitetaan kuntoon, lisäksi metsästäjä kertoo aikeistaan kylillä, sillä idealla että jos jollakulla olisi jotakin asiaa toimitettavana Caer Wyndiin. Väki on kiireistä omien talvivalmistelujensa kanssa, joten enempää matkaseuraa ei mukaan löydy, mutta päällikkö Brandan kutsuttaa Wasmihangelin luokseen syömään ja keskustelemaan. Hywell nuoremmakseen saa jälleen kutsun toimittaa.
Päällikön hallissa on aterialla sotureita ja muutakin Craith Uchafn väkeä. Sali on siisti ja lattia olkien joukossa kuivattuja yrttejä jotka tuoksuvat hyvältä ja raikkaalta. Brandan kertoo kuulleensa Wasmihangelin matkasuunnitelmista, kaivaa esiin pussillisen hopeaa ja kertoo että Caer Wyndin seppä on hyvä, ja siksi haluaa että Washmichangel toisi kärkiä sotakeihäisiin ja yhden työkirveen terän. Keskustelun sivusta kuullut Seppä Macklin nousee kesken aterian pöydästä ja poistuu seremonioitta pihalle. Sotapäällikkö Cadwyr hörähtää ja Craith Isafin soturi Farrel hekottelee Cadwyrin kanssa Blane-ap-Rhan näyttää hieman vaivautuneelta. Brandan sivuuttaa tapahtuneen olankohautuksella, mutta jatkaa Wasmihangelille että Caer Wyndin seppä on hyvä mutta arvonsa tunteva ja ahne paskiainen, joten tinkiä pitää. Ennen kuin luovuttaa hopean Brandan punnitsee pitkään hopeapussia kädellään ja katsoo Washmihangelia merkitsevästi, mitä ilmeisemmin päällikkö tietää (kuten kaikki) Washmihangelin taidot kaupankäynnin saralla. Lisäksi Brandan ilmoittaa että Washmiganhelin on tultava ajoissa takaisin johtaakseen suuren syysmetsästyksen.
Pyytää tätä kertomaan terveiset Derekille sekä tämän vaimolle Siskolleen Lynetelle.
Washmichangel pohtii hetken että odottaisiko mahdollisen kauppakaravaania jonka kanssa kulkisi Caer Wynddin. Pohjoiseen on kuitenkin tähän aikaan vuodesta enää verrattaen vähän liikennettä, lisäksi suurin osa karavaaneista kulkee ScarCraithin itä- tai länsipuolelta vanhoja Roomalaisteitä pitkin. Washmichangel pohtii hetken näidenkin reittien käyttämistä, mutta päätyy lopulta kuitenkin lähtemään suoraan pohjoiseen, ScarCraithin hautaylängöiltä lähtevää kärrypolkua pitkin.
Washmigangel on poistunut Scarcraithin mailta vain harvoin, viime syksyn suurenmetsästyksen aikana käytiin kaukana pohjoisessa, mutta silloin kuljettiin suuressa porukassa ja eri reittiä.
Tienoot eivät siis Scarcraithin maiden jälkeen ole tuttuja. Ilma on pilvinen, viileä ja kohtuullisen kuiva, taannoiset sateet ovat saaneet tien pehmeämmäksi ja mutaiseksi, mutta ei siinä määrin että se jalankulkijaa suuremmin haittaisi. Maasto on korpista kukkulaa, keskinen Elmet on näiltä aluein kohtuullisen harvaan asuttua. välillä kukkuloiden rinteillä näkyy raunioituneita asumuksia, ehkä nämä on hylätty tai tuhottu sukupolvi sitten tapahtuneen Suuren Pikti-hyökkäyksen aikana, tai sitten jossain muussa yhteydessä. Fiona on innoissaan, matkalaisten moraali on korkealla ja matkanteko sujuu hyvin. Illaksi päästään Druimenach klaanin maille, Yhteisö on selvästi väkimäärältään Scarcraithia suurempi, erinäistä karjaa on enemmän, mutta viljelykset näyttävät vaatimattomammilta, Metsistä saa varmasti runsaasti riistaa. paikalliset ovat erityisen ylpeitä väkevästä hunajasimastaan. Matkalaiset otetaan perinteisten vieraanvaraisuusääntöjen mukaan hyvin vastaan ja majoitetaan yöksi, Washmichangel kertoo avoimesti päämäärästään, mutta ei ole niin naiivi että mainostaisi mukanaan kantamaansa hopea omaisuutta, hän myös luovuttaa matkanvarrelta pyydystettyä riistaa ateriatarpeiksi. Mukaan tarttuu kohtalaisella tarkkuudella laadittu orava figuuri.
Seuraavapäivä valkenee harmaana ja kylmänä. Matkalaisten taival jatkuu. Maasto on hetkittäin kallioisempaa, täällä olisi helppoa väijyä ja väijyttää. Kaukana kukkuloilla näkyy toisinaan liikettä joka voisi olla ihmisen aiheuttamaa, mutta tie on muuten yhtä tyhjä kuin eilen. Kunnes puolenpäivän jälkeen kaksikko törmää yhtäkkiä ja yllättäen tien kiertäessä kalliomuodostelman mutka takaa astuvaan yhdeksänhenkiseen seurueeseen. Kaksikko haukkoo hetken säikähtäneenä henkeään kun ilmeisesti seuruetta johtava mies puhuttelee yllättäen Wasmihangelia nimeltä (Scarcraithin Washmichangel) tämä tajuaa että johtaja on Tigiros käräjillä ollut nuorehko Druidi. Seurue koostuu nuorehkoista miehistä, muutkin saattaisivat olla Druideja, tosin Tigiros on ainoa jolla on tonsuuri. kaikilla on käytännölliset matkavaatteet ja varusteet, sekä tukevatekoinen matkaajan sauva joista osa on koristeltu kaiverruksin. Tigiros hoitaa puhumisen, muut eivät puhu edes keskenään, vaan pitävät ympäristöä silmällä, ennemmin kuitenkin valppaan kuin hermostuneen oloisina.
Tigiros kysyy saiko Washmichangel käräjien määräämät korvaukset ja on tyytyväinen kun kuulee että Gengerelit ovat noudattaneet lakia ja olleet sanansa mittaisia. Kysyttäessä Tigiros kertoo heidän olevan matkalla talveksi Cornoviaan. Washmihangel puolestaan kertoo että tie etelään vaikutti turvalliselta ja olevansa itse menossa Caer Wyndiin, koira asioilla sekä viemässä päällikkönsä terveisiä. Yllättäen Tigiros kysyy Washmichangelin erikoisesta nimestä ja katsoo tätä suoraan silmiin kun Washmichangel kertoo hieman hämillään taustastaan. Tigiros kertoo että edessäpäin tulee olemaan kahlaamo, joka voi sateella olla vaarallinen ja että Washmicahngel tekisi viisaasti jos kääntyisi ennen sitä kallioille vievää polkua itään ja ylittäisi kukkulat ja Roomalaiselle tielle tultuaan ylittäisi joen kivistä siltaa pitkin, silläkin uhalla että tämä toisi matka aikaan ehkä päivä lisää, sillä "Pohjosesta on nousemassa myrsky joka ei kumarra metsästäjää, soturia tai Druidia." (tämä mietteliäänä tummuvalle pohjoiselle taivaalle katsoen, tuulen heiluttaessa palmikoituja hiuksia)
Läksiäisiksi Druidi lukee kolmasti litanian vanhoilla sanoilla vaihtuvalla intonaatiolla ja tekee kolmasti liikesarjan Washmichangelin kasvojen edessä ja sanoo toivovansa että vaara väistyy tämän metsämiehen tieltä.
Seurueet erkanevat ja Wasmichangel päättää noudattaa nuoren druidin neuvoa. Hän löytää paikan joka mielestään vastaa kuvausta tie laskee edessä aukeavaan laaksoon, sen itäsivulla kohoavat louhikkoinen kallio. metsäisestä laaksosta kohoaa savua, asutusta tai miilunpolttajia. Loukon reunalta löytyy ylös vievä polku. Kaksikko lähtee ylittämään kukkuloita polkua pitkin itään. Nouseva rajuilma saavuttaa matkalaiset kallioisessa maastossa, ja nämä joutuvat hakemaan suojaa louhikosta löytyneestä luolasta. Luola todetaan nopealla tutkimuksella leiriytymiskelpoiseksi ja yö päätetään viettää täällä.
Rankkasade jatkuu läpi seuraavankin päivän ja kaksikko pitää parempana odottaa päivän täällä kuin lähteä koittamaan onneaan sateenliukastamaan louhikkoon. Ruokaa on mukana riittävästi, matkalaisten moraali edelleen korkealla. Leiriä onnistutaan jopa muuttamaan hivenen kodikkaammaksi Washmichangel kaivertaa luolan seiniin koira aiheisia kuvia.
Seuraavana päivänä ilma on jo selkeämpi, kukkulat ylitetään, Roomalainen tie löytyy helposti laaksosta ja edessä ollut joki ylitetään turvallisesti vanhaa mutta yhä tukevaa kivisiltaa pitkin. tullessaan tiestä länteen erkanevalla kinttupolulle Seurue päättää ylittää loivat metsäiset kukkulat ja onnistuu hetken etsiskelyn jälkeen palaamaan alkuperäiselle reitilleen, kärrypolulle. Kaksikko pitää yllä hyvää vauhtia koska on päätetty yrittää ehtiä Caer Wyndiin vielä tämän päivän aikana. Iltapäivän kääntyessä kohti iltaa yhdeltä kukkulan laelta nähdään alhaalla laaksossa syyskuosissa olevia viljeltyjä maita ja hetkenpäästä viereisiltä kukkuloilta tarkastamaan tulleelta ratsutiedustelijalta saadaan vahvistus, kyllä, Caer Wynd on laaksossa edessäpäin.
Caer Wynd on suuri linnamäki, jonka yhteyteen on vähän Craith Uthahin tyyliin kasvanut kylä, lisäksi laaksossa näkyy olevan jokin iso kivirakennelma, kenties vanha Roomalainen Villa. Kylän viereisillä niityillä on vauhdikas hyörintä päällä, Washmichangelista tuntuu että hän ei ole eläessään yhteensäkään nähnyt näin paljon hevosia. Ilmeisesti ratsastavat soturit harjoittelevat suurella kentällä, taaempana on lisää väkeä, lisää hevosia, härkävankkureita ja iso leiri.
Kysyttäessä selviää että Caer Wyndissä on vierailemassa kaksin sotajoukkoa "Lyhdynkantajan" Amrosius Aurelianuksen ja sotapäällikkö Arthurin, paikalliset eivät ole yllättäen ilmeisesti lainkaan ylimääräisistä ruokittavista suista pahoillaan sillä ilmassa on jopa jonkinlaista karnevaali tunnelmaa. Arthur Ja Ambrosius eivät ole olleet sotamatkalla vaan hankkimassa hevostäydennyksiä ja värväämässä lisää väkeä keskeisestä Brigandiasta. Ambrosius palaa kuulemma kohta Eboracumin seuduille kun taas Arthur suuntaa takaisin etelään Dumnoniaan.
Washmichangel päättää lähestyä Derekiä, mutta tie katkeaa suurhallin oville jossa omenaa pureskeleva komeaan polvipituiseen rautapaitaan sonnustautunut soturi evää tylysti pääsyn sisään. Päälliköllä on muuta tekemistä kuin nähdä kaiken maailman maankiertäjiä etelästä, toetaa soturi silmäillen Wasmichangelin matkassa hieman rähjääntynyttä vaatekertaa. Linja pysyy tiukkana vaikka Washmigangel kertoo olevansa Brigantian paras metsästäjä ja ovi pysyy kiinni myös koiramestari Wredech Fioria kysyttäessä. Soturi muuttuu kärsimättömäksi ja ilmassa alkaa olemaan väkivallan uhkaa ja lopulta hätääntynyt Fiona kiskoo tuohtumuksesta sanoissaan takeltelevan Washmichangelin pois.
Parvivaljakko suuntaa alaniityn sotilasleiriin/karnevaaliin missä tunnelma on rennompaa. Väkeä on vartiossa mutta lähinnä vain hevosaitausta vartioidaan tosissaan, kukaan ei vilkaise kahdesti saapuvaa kaksikkoa, kaksi sotajoukkoa ja paikalliset ovat iloisesti sekaisin, väkijoukossa kuuluu korostuksia eripuolilta maata, osa sotureista on mustahiuksisia ja hipiältään keskivertoa tummempia. ruokia valmistetaan, lihaa paistetaan isoissa vartaissa, simaa juodaan, maljoja nostellaan, on musiikkia kuulemma oikein bardikin paikalla, laulua, tanssia. Vaikka talvi on tulossa, mistään ei tunnu olevan puutetta, ihmiset ovat hyvällä tuulella, Kinoilta ja tappeluiltakaan ei tietenkään näissä oloissa täysin vältytä ja muutakin draamaa saattaa olla, mutta se jää yleisen ilonpidon jalkoihin. Fiona tutustuu uusiin ihmisiin ja Washmichangelille kovasti kehutaan koiramestaria ja tämän koiria. Kaksikko saa helposti yösijan jostain teltasta.
Seuraavana aamuna päivä valkenee kylmänä ja harmaana, Teräksenvärinen taivas, kylmä puhuri ja kuurainen nurmikko korostavat ankeutta, luoden kontrastia iltaiseen ilonpitoon.
Maltillisesti juonut Washmicahngel suuntaa jo aikaisin takaisin suurhallille, hän päättää kostoksi eilisestä ohittaa protokollan ja pyytää tällä kertaa suoraan pääsyä mestari Fiorin luokse, ovella on yhteistyöhaluisempi soturi ja sisäänpääsy onnistuu hetken selittelyjen jälkeen. Myös suurhallilla on ollut illalla juhlat, eikä sali ole varmasti siisteimmillään osa juhlijoista näkyy nukkuvan vieläkin hallinpuolella. Mestari Wredechin tilat ovat hallin länsisiivessä, hän paljastuu olevan nelissäkymmenissä oleva harmaantuva, parrakas ja lihaksikas mies, joka ontuu toista jalkaansa. Mestari tuntee Washmichangelin ainakin tämän maineelta metsämiehenä, eikä heti tyrmää kun Washmichangel esittää suoraan toiveensa ja asiansa, Vastaheränneen mestarin kanssa keskustellaan koirista aamiaisen ylitse ja turkislahja annetaan. Mestari haluaa kuitenkin vielä ennen päätöstään nähdä Washmichangelin toiminnassa, sekä tietää enemmän astutettavasta koirista, sen sukupuusta ja ominaisuuksista. Mestari puhuu verrattaen vähän, hän tuntuu käyttävän lauseita kuin vähäisiä nuolia ikään, valitsevan tilanteen huolella ja sijoittaa ne tarkkaan, Washmichangel on vakuuttunut hän päättää pyrkiä joskus samaan.
Myös Derek herää ja saapuu salin puolelle päällikön siivestä, Washmichangel on yhä nyreissään siitä kuinka häntä kohdeltiin eilen eikä mene heti esittäytymään. Derek huomaa hänet ja pyytää erästä soturia hakemaan tämän luokseen. Elemtin suurpäällikkö on väsynyt mutta suhtautuu Scarcraithilaiseen suopeasti. Hän tuntuu olevan autuaan tietämätön tämän eilisestä kaltoinkohtelusta. Kyselee miten laaksossa on sujunut naapureiden kanssa ja onko korvaukset hoidettu sovitusti. Sanoo myös että voi koira asiassa sanoa sanan Washmichangelin puolesta, mutta lopullinen päätös on mesarin itsensä, vaikka hän alaisensa onkin. Paikalle ilmestyvä Lynette on innokas kuulemaan kuulumisia Scarcraithista, hän suhtautuu positiivisella epäuskolla kuullessaan Bearthlaidin ottaneen vakavamman otteen maanviljelyyn, "Onko veljeni siis takonut miekkansa auroiksi??!"
Salissa liike pysähtyy hetkiseksi kun päällikön siivestä saliin astuu mies. Derek havaitsee tämän ja kääntymättä toteaa: "Huomenta Arthur"
Washmichangelin on todettava että sinänsä lopulta kovin tavallisen näköisessä miehessä on kummaa mukaansa tempaavaa karismaa. Hän myös tuntuu osittavan henkilökohtaista kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan ja hetken päästä Washmichangel huomaa keskustelevansa Arthurin kanssa metsästyksestä ja koirista, Arthur itse on hankkinut Wredech Fiorilta viimekesänä hienon sota/metsästyskoiran Cawall nimeltään, jonka kanssa on onnistunut kaatamaan eeppisen suuren karjun, toteaa hymyillen Wasmichangelille että jos olisi ollut oikeaan aikaan pohjoisessa niin olisi varmasti tarjonnut hänelle suuren haasteen metsästyskilpailussa.
Fior, Washmichangel ja Fiona siirtyvät Kennelille, jossa Fiorin tyttäret ja pari renkiä huolehtivat käytännön askareista. Wasmihangel katselee ja kuuntelee kaikkea tarkkaan, pystyäkseen löytämään parannuksia omiin järjestelyihinsä sekä oppiakseen uusia niksejä.
Fior käskee Washmichangelin esittelemään osaamista koirien suhteen harjoitteluradalla... Mikään ei tunnu sujuvan, edes perusasiatkaan. Fior ei sano mitään mutta tuntuu rykäisevän usein merkitsevästi. Seuraavaksi Fior ehdottaa metsälle lähtemistä. Koira löytää kyllä nopeasti peuran jäljet ja onnistuu ajossa, tosin ei mitenkään mestarillisen hyvin siinäkään, Kaadon kohdalla seuraa katastrofi Washmichangel huomaa tehneensä amatöörin virheen, hän ei ole huomannut että sateisella tulomatkalla jousen jänne on päässyt vettymään, eikä laukaisusta näinollen tule mitään, lopulta Fior kaataa peuran omalla jousellaan. Paluu kennelille sujuu hiljaisuudessa. Perillä Fior toteaa yksikantaan vain, että: "katsotaan huomenna lisää."
Sepällä käynti päätetään hoitaa samaan konkurssiin. Seppä on maineensa veroinen, työnlaatu on hyvää ja mies selvästi tuntee hopean arvon. Fionan avustuksella lopulta onnistutaan tinkimään, ja hopeapussin sisältö vaihtuu kahteen lävistys keihäänkärkeen ja kirveenterään. Washmichangel päätyy ostamaan nämä kärjet koska seppä kertoo niiden menevän silmukkapaidasta läpi ja Washmichangel muistelee että Saksien on sanottu pukeutuvan lähinnä rautaan.
Brigantian parhaan metsästäjän edellispäivänä loukattu ylpeys saa balsamia kun pariskunnalle osoitetaan yöpymispaikka suurhallin toisesta siivestä. mutta muuten mies on tuskissaan, Mestarin edessä meni pieleen miltei kaikki mahdollinen. Fiona tiedustelee voisiko hän auttaa jotenkin, Washmichangel ei osaa tähän sanoa mitään. Lopulta Fiona sanoo että on nähnyt miehensä toimivan metsällä paremmin kuin tänään, ehkä kaikki johtui vain siitä että hän jännitti mestaria, hän kehottaakin Washmichangelia yrittämään unohtaa koko miehen läsnäolon ja keskittyvän muuhun koetteluksen aikana. Washmichangel huoltaa varusteensa ehkä huolellisemmin kuin koskaan. Alaniityn leirissä kuhisee, sotajoukot valmistutuvat lähtemään taas liikkeelle.
Pariskunta miettii vaihtoehtoista paluureittiä ja liittymistä etelään matkaavan sotajoukon kuormastojoukkoihin, keskusteltuaan erään vankurinajajan kanssa Washmichangel tulee kuitenkin siihen johtopäätökseen, että reitti kiertäisi liikaa ja matkanteko olisi hidasta.
Seuraava aamu valkenee kirkkaana mutta kylmänä, Wasmichangel lähtee varusteineen, ja Mona koiransa kanssa kenneleille, hän pyytää Fionaakin jäämään linnakkeelle. Perillä hän päättää noudattaa Fionan neuvoa ja ilmoittaa vain, että: "mennään metsälle" Fior nyökkää jättää oman jousensa kotiin, ottaa vain keihään kävelykepikseen. Koira jäljittää pienen kauriin, jäljitys, ajo ja kaato menevät sujuvasti, eivät eeppisesti, eikä saaliskaan ole poikkeuksellinen, mutta toiminta on luontevaa ja sujuvaa.
Palattuaan Kenneleille Washmicahngel luovuttaa lihat Fiorille, joka kättelee ja toteaa asian olevan selvä, Mona jää Caer Ysciin talveksi ja toivottavasti pentue saadaan ensi keväänä. Sovitaan vielä käytännön asioista kuten siitä millainen pentueen isän tulisi ominaisuuksiltaan olla ja miten tulevan pentueen pennut jaetaan.
Fiona heiluttaa riemuissaan palaavalle Washmichangelille Caer Wyndin valleilta, halaa tätä ja kysyy leikkisästi että ampuiko hän metsällä vahingossa Monan kun sitä kerran ei näy missään.
Derek ja Arthur ovat kävelyllä Caer Wyndin vallituksilla, Washmichangel näkee nyt myös Cawallin, joka on melkoinen ilmestys, vyötäröön ulottuva kiiltävän musta mastiffi.
Puhutaan hieman lisää koirista ja metsästyksestä, Arthur kertoo miten koiria voisi käyttää taistelukentällä, Arthurin mukaan ehkä häiritsemään vihollisen kevyitä kahakontijoukkoja joita keihäsmiesten on vaikeata saada kiinni. Jotkut on kuulemma jopa koulutettu tiputtamaan ratsastajia satuloista, Cawall kyllä kieltämättä näyttää siltä että raavaammankin uroon alas raastaminen onnistuisi. Arthur myöntää kuitenkin puhuvansa lähinnä teoreettiselta pohjalta ja olevansa muiden tiedon varassa, sillä hän ei ole itse käyttänyt koiria laajemmin taistelukentällä. Wasmichangel kysyy Saksien rautaan pukeutumisesta, jonka Arthur tyrmää suurilta osin taruksi ja huhuksi, totta kuulemma on että Sakseilla saattaa olla rautapaitoja hieman Brittejä enemmän, mutta suurin osa heidänkin sotureistaan kulkee nahkassa ja kankaissa. Epäilee että rautapaitansa ovat Rooman vanhoista arsenaaleista lähtöisin. Brittien uudet rautapaidat saadaan kuulemma muutamalta vanhan taidon omaavalta sepältä mutta lähinnä kaatuneilta Sakseilta. Keskustelun käännyttyä enemmän kohti valtakunnan hallintoa Washmichangel poistuu paikalta.
Pariskunta päättää lähteä paluumatkalle seuraavana päivänä ja palata samaa reittiä jota tulivatkin. Ilma on nyt suhteellisen kuiva, joten kahlaamoa ei kierretä. Matka taittuu hyvin kahdessa ja puolessa päivässä. Scarcratihssa Brandan ottaa vastaan keihäänkärjet ja kirveenterän, eikä kommentteja tavaran määrästä esitetä. Väkeä kerääntyy innokkaasti paikalle kuulemaan uutisia ja tapahtuu pienimuotoinen riehaantuminen kun selviää että paljonpuhuttu Arthurkin on nähty, seuraa paljon kysymyksiä: "Kuinka pitkä hän oikeasti on?" "Onko totta mitä sanotaan.."
Myöhemmin syksyllä Washmichangel saa tehtäväkseen järjestää ja johtaa 21 henkisen seurueen syysmetsästyksen. Washmichangel päättää koittaa Wredech Fiorin tyylistä jäyhää minimalistista täsmä kommunikaatiota. Yllättäen Seurueen jäsenet ymmärtävät tehtävänsä, kaikki sujuu ja Metsästys on menestys, talveksi saadaan kaivattuja lisäruokavarastoja.
<-- 5.1 Etelän syksy - 5.3: Pohjoisen syksy -->
CategoryPelit
