5.5: Pohjoisen talvi


<-- 5.4: Etelän talvi - 06: -->

491-492 talvi Caer Ysc
Brynn
(play By mail)
Myrskyistä syksyä seuraa talvi. Luuhun asti leikkaava hyytävä kylmyys jonka perässä vyöryvät lumipyryt. Kukaan ei muista tällaista talvea. Maisema peittyy valkoiseen. Caer Yscin valleilta katsoessa näyttää kuin linnamäen olisi kirjaimellisesti saartanut valkoinen meri.

Kirkkailla ilmoilla maisema on vieraalla tavalla kaunis ja tappava. Valkoisten hankien päällä kirkkaan sininen taivas joka kylmän välinpitämättömästi seuraa kun sen alla pienet olennot kamppailevat olemassaolostaan ja kuolevat. Pilvet ja huonot ilmat tuovat piiskaavat lumisateet, joiden aikana näkyvyys katoaa kokonaan.

Kylminä kirkkaina öinä loistavat tähdet ja kukkuloilta kuuluu susien ulvontaa. toisinaan taivaan halkoo samanlainen valoilmiö jonka Brynn näki pohjoisemmassa, Eriväristen valopylväiden tai keihäiden huojuva rivistö.

Talven mittaan Caer Yscissäkin kuolee väkeä.. kovin vanhoja, kovin nuoria tai muuten vaan heikoilla olevia. Brynn tietää että täällä ollaan onnekkaita, yleensä tämän kaltaiset kriisit iskevät pahemmin pienemmissä yhteisöissä. Karjaa hätä teurastetaan talvenaikana, näin saadaan lisää lihaa varastoon ja yritetään varmistaa että jäljellä oleville eläimille riittäisi rehua kevääseen.

Talven pitkinä iltoina Brynn viettää paljon aikaansa myös kuningatar Elliwin saleissa, Bardit laulavat ja tarinoivat, kertovat vanhoista ajoista ja yrittävät saada ihmisen ajatukset, talven tuomasta synkkyydestä, kurjuudesta ja kuolemasta.

Brynn viettää aikaa myös Glandwyrin talolla, se on suuri ja hyvin tehty talo Kuningatar Elliwin saleista pohjoiseen, talon sisäpylväät on kaiverrettu taidokkaasti erilaisiksi kasvoiksi, Tyylihän on jo Brynille tuttu.
Glandwyr tuntuu suhtautuvan Bryniin edelleen varautuneesti ja arvioivasti, pitkän talven aikana hän kuitenkin velvollisuuden tunnosta tai jostain muusta omasta syystään jatkaa Brynnin koulutusta. Glandwyr ja Brynn harjoittavat myös pohjoisessa puhuttua kieltä, kummankin sanavarasto laajenee hieman
Brynn alkaa suhtautumaan Glandwyriin hieman lämpimämmin, kunnioitus kasvaa myös kun Brynn tajuaa Druidin taitojen ja tietouden laajuuden.

Brynnin ja Gawainin yhteiselo sujuu hiljaisella toisen tilaa kunnioittavalla tavalla, mistään ystävyydestä ei kai varsinaisesti voida puhua, mutta Brynn suhtautuu mieheen luontevasti ja hänestä on mukavampaa silloin kun tämä on paikalla. Brynn katselee myös toisinaan miehen lihaksikkaita käsivarsia ja tatuointeja.

Eräänä päivänä kylmimmän sydäntalven aikaan Gawain tuo lisää polttopuuta sisälle ja joutuu näille lisää tilaa saadakseen siirtämään pohjoisesta tuotuja esineitä, soturina hän vaistomaisesti kokeilee miekan tasapainoa ja tekoa. Tuona hetkenä hämärässä, majassa tulisijan savuisessa ja punertavassa valossa Brynn näkee häivähdyksessä Gawainin jotenkin suurempana, Gawain on varsin katu uskottava ilmestys luonnostaankin, mutta tuona hetkenä hän hetken näytti kuin sankareiden ajan suurmieheltä, sellaiselta jonka rinnalta soturit kilvan ryntäisivät ottamaan paikkaansa, vaikka tällä olisi tarjota pelkkää tuskaa ja kuolemaa.

Päivät ja viikot seuraavat toistaan, ajan merkitys katoaa hämärtyy. Kevät on jossain vai tuleeko se ollenkaan. Polttopuiden pinot madaltuvat, ruokavarannot pienenevät. Talvi saa ihmisistä esiin pahimman ja parhaimman, nähdään pelkuruutta, turhautumista, itsekkyydestä kumpuavia riitoja ja tappeluita, toisaalta uhrautumista, yhteistyötä, sankaritekoja, lopulta talvi voittaa ja kaikki mitä on jäljellä on turtaa väsymystä ja selviämistä. tunnista ja päivästä toiseen.

Keskitalven hetki ryömii ohitse, toiveajattelua vai ovatko päivät hivenen pidempiä? kylmyys ei kuitenkaan tunnu väistyvän.

Erään yön jäljiltä Brynn herää talven uuvuttamana, väsyneenä, flunssaisena ja kuumeisena. On varmasti jo aamupäivä... Hämärässä talossa seisoo hahmo, ei se ei ole Gawain, hänen hahmonsa ja läheisyytensä Brynn jo tunnistaisi, silmäkulmastaan hän näkee, että Gawainin sija on tyhjä, varmaan taas kappelilla rukoilemassa, on jättänyt Brynnin vuoteen vierelle palan lihaa ja leipää, kuppiin vettä... Brynn ei ole varma onko hän vieläkin unessa, kun hän tajuaa että tuo hahmo on Merlin. hetken, lyhyen hetken hän näyttää ovesta tulevan valon kajossa hyväryhtiseltä ylimaalliselta nuorukaiselta, sitten hän kääntyy ja valon leikki väistyy, kasvot ovat taas iättömät ja samalla uurteiset, ikivanhat, nuo eriväriset mittaamattoman syvät silmät kääntyvät Brynniin ja Merlin hymyilee kädessään Caledfwlch, pohjoisesta tuotu miekka. "Juuri sellainen kuin piti! Loistavaa! Voit nimetä hintasi Brynn pohjankävijä." "Gawainille voit sanoa että hänen ei tarvitse huolehtia, olen kiitollinen hänen avustaan ja velkansa, jos sellaista nyt olikaan on täten maksettu." "Tuo on kiehtova" Toteaa Merlin ohimennen ja osoittaa auraa kohti oviaukkoa kävellessään "Tee sillä mitä lystäät." Merlin pysähtyy kynnykselle, katsoo miekkaa vielä hetken myhäillen, käärii sen sitten viittaansa ja kumartuu poistumaan ulos mutisten epäselvästi itsekseen jotakin kestämättömästä kristittyjen hajusta.

Merlin katoaa niine hyvineen, eikä häntä sen talven aikana enää nähdä.

Caer Ysc on vielä viikkoja lumen saartama, ennen kuin hitaasti etenevä kevät lopulta saa nietokset vetäytymään.

Pelitekniikkaa: Yksi kehitys heitto Piktien kieleen, Yksi valitsemaansa Lore kykyyn. ja yksi johonkin muuhun Druidi kykyyn
Endurance heitto missä kunnossa talven jäljiltä

<-- 5.4: Etelän talvi - 06: -->


CategoryPelit

There are no comments on this page.
Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki