Wiki source for Celtia04a1
===4.1: Pohjoisen kesä ===
[[Celtia03| <-- 03: Kohtaamisia ovella]] - [[Celtia04a2| 4.2: Etelän kesä ja käräjät -->]]
19.03.2016
**491 Kesä**
**Brynn**
[[https://en.wikipedia.org/wiki/Lindisfarne| Lindisfarenan saarella]]
Syötyään ja varsinkin juotuaan kylikseen vanha druidi (Ofydd) pitää oman puolensa sopimuksesta ja pyytää Lindikseltä hyvää purjehdussäätä huomiselle. Hän heittäytyy selälleen rannan hiekkaan raajat levällään ja hokien Lindiksen nimeä vajoaa transsiin. Brynn lipsahtaa itsekin henkimaailmaan, mikä tuntuu käyvän yllättävän helposti. Täältä katsoen saari on avara ja kylpee miellyttävässä auringonpaisteessa, linnut laulavat ja lempeä tuuli huojuttaa pitkää vihreää ruohoa, jonka lomassa kasvaa voikukkia. Lindis, nuori kaunis nainen istuu rannalla ja soittaa harppua, ja rauhoittaa paikallisia luonnonhenkiä laulullaan. Ofydd on pitkä ja komea mies, joka ojentaa kuolevaisten maailmasta tuomansa ruokalahjat Lindikselle. Äkkiä pohjoinen taivas tummuu ja meri alkaa myrskytä, vaahtopäiden keskellä kuuluu raakalaismainen huuto mereltä ajaa kahdet sotavaunut, joista kumpaakin ohjastaa hurja, arvekas, tatuoitu soturi, piikikkäiden hiusten alta silmät vihaa leimuten. Kaksi heittokeihästä lentää, toinen lävistää Ofyddin ja Lindis kaatuu rannalle toinen keihäs rinnassaan, hurjasti nauraen soturit ajavat vaununsa rannalle murskaten ruumiit pyörien alle. Brynn perääntyy ja yrittää pois, takaisin kuolevaisten maailmaan, mutta se ei kiireessä onnistu. Toinen soturi ajaa lähemmäksi ja tuntuu kasvavan valtaviin mittasuhteisiin, soturi kurottuu ottamaan uuden keihään vaunustaan ja heittää Brynniä, osuen nuorta druidia käteen. Soturi huutaa varoituksen, pysyä pois pohjoisesta ja kaartaa takaisin merelle toverinsa perään. Brynn havahtuu kuolevaisten maailmassa, hän on kaatunut rannalle ja loukannut kätensä kiveen josta tihkuu verta. Druidi Offyd lojuu hiekalla, suu vaahdoten ruumis kouristellen. Brynn toteaa ettei tämän eteen ole enää mitään tehtävissä ja jää pitkäksi aikaa makaamaan pää hänen rintaansa vasten.
Vanha Druidi haudataan Gavainin ja kalasta Nubhin avustuksella, jälkimmäinen on taikauskoisesta kauhusta kankea. Brynn suorittaa vanhanuskon hautausriitit onnistuneesti.
Yö saarella sujuu kuitenkin rauhallisesti ja aamu valkenee harmaana ja tihkusateisena. Brynn käy tutkimassa saarta siitä sunnasta josta he eilen näkivät druidin lähestyvän. Kalliorinteestä löytyy pieni louhikkoluolan tapainen, jota Ofydd on käyttänyt vaatimattomana asumuksenaan. Sanotaan että Druidin omaisuuteen kajoaminen tietää huonoa onnea, mutta pragmaattinen Brynn päättelee ettei tämä druidina koske häntä ja mukaan tarttuu kuivattuja yrttejä ja pieni hopea aarre vanhojen kolikoiden ja pilkottujen korujen muodossa. Ainoa henkilökohtaisempi asia joka asumuksesta löytyy on kivestä ja luusta valmistettu veitsi jonka Brynn laskee Offydin hautakummun kivien alle. Gavain on tällä välin rakentanut yksinkertaisen ristin lähistöllä olevalle kristityn papin hautakummulle. Kalastaja Nubh on ilmeisen haluton jatkamaan matkaan ja on veneineen paikalla ainoastaan sen takia että Gavain ei ole päästänyt häntä silmistään.
Pohjoinen meri myrskyää yhä ja taivas on musta, suuret aallot viskovat alusta vaarallisesti, matkanteko on kurjaa, märkää ja kylmää, joka kerran kun kiikkerä kalastusalus hörppää vettä Nubh pyytää tasapuolisesti apua Jeesukselta ja Manawydanilta, Kelttien meren jumalalta. Pelosta huolimatta kalastaja ohjastaa venettään mestarillisin ottein ja matka taittuu rannikkoa myötäillen kohti pohjoista.
Gavain ja Brynn keskustelevat tulevasta, Gavain tietää että päällikkö Laigrenen on aina ajoittain ollut sodassa hänen isänsä kuningas Lotin kanssa, vaikka he samaa heimoa ovatkin, eikä tiedä miten häneen perillä suhtaudutaan, epäilee että jos huonosti käy heidät kummatkin tapetaan, tällöin on paras toivoa nopeaa ja hyvää kuolemaa. Gawain muistuttaa Brynniä myös siitä että pohjoisessa hänen asemansa Druidina ei ole ehkä ihan niin koskematon kuin mitä se etelässä olisi. Brynn kehottaa Gavainia käyttämään pitkähihaista paitaa Piktitatuointiensa kätkemiseksi, jos vaikka eivät tätä tunnistaisi. Gawain ei täysin ihastu ajatuksesta, mutta pukee kuitenkin paidan.
{{image url="images/Kuvitus/Pohjola.jpg"}}
Illan suussa vene saapuu lähelle määränpäätä ja lahden suojaan päästyään, merenkäynti alkaa rauhoittumaan, pilvien välistä pilkistää jopa hetkenaikaa ilta-aurinkokin. Rannalla näkyy pieniä kyliä, osa taloista on rakennettu tolppien varaan veden päälle, rakennuksissa on runsaasti koristekaiverruksia. korkealla rinteellä kylän yläpuolella näkyy lähiseutua hallitseva kivinen torni ( [[https://en.wikipedia.org/wiki/Broch| Broch]] )josta Gawain epäilee päällikkö Laigrenin löytyvän. Vene on lähestynyt purje ylhäällä, paikalliset ovat nähneet sen tulon jo kaukaa, joten rantaan lasketaan avoimesti.
Vastassa on soturijoukko, jota johtaa jo harmaapartainen mies, sekä lapsia ja muuta uteliasta kylänväkeä, kaikilla on tatuointeja ja kaikki puhuvat oudolla korostuksella ja kummallista kieltä (jossa kuitenkin on tuttujakin elementtejä)hetken keskustelun jälkeen Gawainia ja Brynniä lähdetään soturisaatossa johdattamaan kohti ylärinteillä olevaa tornia, kylän lapset juoksentelevat pitkään ympärillä rallattaen jotakin, jonka Brynn tulkitsee joko pilkkalauluksi tai jonkinlaiseksi kansanloitsuksi. Maisemat ovat karun kauniita, kallioisilla rinteillä leviävät synkät korvet, paikka tuntuu huokuvan voimakasta läsnäoloa ja voimaa. Lähemmäksi tornia tultaessa alkaa vastaan tulemaan seipäitä joiden päässä on irti leikattuja päitä, vanhat tavat näkyvät istuvan täällä vielä vahvasti.
Tornin oviaukko on matala ja sisällä kestää aikansa ennekuin silmät tottuvat hämärään, suuressa salissa on sotureita ja muuta väkeä, päällikkö istuu tuolissa jonka takana seinustalla roikkuu paljon kypäriä, aseita, lippuja ja metallipanssareita jotka aika ja savu ovat tummentaneet. Brynn arvioi että ne saattaisivat olla Roomalaista alkuperää.
Päällikkö Laigren on pitkä ja lihaksikas mies, ikäänsä on vaikea arvioida, sanotaan että ainakin osa pohjoisen päälliköistä on druideja ja että heidän valtakautensa ovat joskus tavattoman pitkiä, se liittyy jotenkin pohjoisen olemukseen ja henkiin. Pitkähihainen tai ei päällikkö tunnistaa Gavainin miltei välittömästi Kuningas Lotin pojaksi, hän aprikoi ääneen että antaisikohan Lot takaisin sodassa valtaamansa eteläiset laidunmaat jos Laigren toimittaisi tälle Gawainin pään. Gavain vastaa lauseella, jonka asiasisällön on ilmeisesti tarkoitus olla: että hänen kunniakäsitykseensä ei kuulu että viholliselta anellaan valloituksia takaisin, toimittamalla näille vihollistensa ruumiinosia. Gavain kuitenkin kompuroi sanoissaan, tilanne ilmeisesti kiristää ulospäin tyyntä Gavainia oletettua enemmän. Päällikkö ei ole vakuuttunut, soturit ovat jännittyneitä, tilanne on kireä, eikä kukkaan tunnu olevan varma mitä kohta tapahtuu. Brynn puuttuu peliin vetämällä huomion itseensä, ja mainitsemalla Merlinin velan, jota he ovat tulleet perimään. Päällikkö kiinnittää huomiota Brynniin ensimmäistä kertaa, terästäytyy ja tarjoaa ainakin vieraanvaraisuutta ja ruokaa, myöhemmin tunnelma kevenee hieman kun Brynn osaa auttaa erään taruballadin kertosäkeessä, jonka kanssa päälliköllä on ollut muistamisongelma. Päällikkö soittaa harppua hyvin ja hänellä on yllättävän sointuva lauluääni.
Kun Laigrenen kysyy että mitä Merlin haluaa vastapalvelukseksi, Brynn kaivaa esiin metallin ja kiviaineen ja sanoo että Merlin haluaa tästä taottavan miekan. Laigrenenilla tuntuu olevan jonkinlaista tietoa etelän tapahtumista ja siksi ainakin aavistus siitä miksi Merlin haluaa miekkaa. Hän kutsuu paikalle seppänsä Ferranin jota kerskaa seppäjumala Gorfannonin maanpäällä kulkevaksi henkilöitymäksi. Ferran on kumarassa kulkeva ja kalju mies, ahavoitunut ja parkkiintunut nahka on kautta-altaan tatuoitu. Ferron ei puhu paljon, mutta suhtautuu mielenkiinnolla tarjottuun materiaaliin ja osaa päätellä oikein että se on tippunut taivaalta.
Brynnille ja Gawainille osoitetaan majoitus, yhdestä tornin pihapiirin kivitaloista, kalastaja Nubh on ilmeisesti asutettu rannan kylään, tai häntä ei ainakaan näy. Seppä näyttää pajansa, jonne kulkeakseen joutuu kulkemaan hyvän matkaa kapeaa polkua rinteille tornin yläpuolisille rinteille, pienen kukkulan huippu on ympäröity hohtavalla muurilla, vähän linnamäen tapaan. Sisällä on jonkinlainen kivirakennelma ja runsaasti polttopuuta, jota orjat kantavat paikalle lisää, Brynniä ja Gavainia ei päästetä porttia pidemmälle, tutkiessaan muuria Brynn huomaa hämmästykseen, että se on lasia, tai itseasiassa että sen kivet ovat ( [[https://en.wikipedia.org/wiki/Vitrified_fort| lasittuneet]] ) yhteen. Ferran nousee muurille, suorittaa jonkinlaisen rituaalin: mutisee sanoja, tuijottaa taivaalle ja tiputtaa kädeltään joitakin siemeniä tuuleen, jonkin ajan päästä puistaa päätään ja laskeutuu alas, mitään muuta ei tapahdu ja kaikki palaavat takaisin, tämä tulee toistumaan monia, monia kertoja tämän kesän aikana.
Kesän kuluessa Brynn seuraa paikallisten arkea ja elämää, jossa on paljon samaa kuin etelässä. Hän näkee omituisin jousin varustettuja paikallisia metsästäjiä, joista ei juurikaan ole kiinnostunut, sekä pyrkii oppimaan paikallista kieltä. pääasiallisena keskustelukumppanina on päällikön lähipiiriin kuuluva nainen, jonka lopullinen sosiaalinen asema jää Brynille hieman hämäräksi.
Ilmeisesti Laigren on taannut vierailleen koskemattomuuden, tästä huolimatta paikalliset soturit käyvät jokusen kerran uhittelemassa Gavainille, tilanteet ovat uhkaavia mutta haasteet jäävät verbaaliselle asteelle, ilmeisesti kyseessä ovat jotkin vanhat kaunat.
Erään iltana pohjoisen taivaan valaisee spektaakkelimainen valoilmiö, taivaan läpi kulkee huojuva värikäs verho kuin valokeihäiden rivistö. Paikalliset suhtautuvat kunnioitusta herättävään näkyyn hyvänä enteenä, ja seuraavana päivänä Ferran viimein päivittäisen rituaalinsa lopuksi nyökkää pajansa muurilta. tulet sytytetään, savu nousee pilvettömälle taivaalle ja pajan muurin portit lyödään kiinni.
Druidikuningas Mawgaus käy loppukesästä hurjan sotajoukkonsa kanssa tornilla, sana vierailusta on ennättänyt kulkea joukon edellä ja paikalliset asukkaat ovat levottomia ja pelokkaan oloisia kun sinipunaisin tatuoinnein koristeltu soturijoukko saapuu kuninkaansa johdattamana. Mawgauksesta kerrotaan hurjia juttuja, koko hänen kehonsa on sinipunaisten tatuointien verhoamana. Valkoiseksi värjätyt hiukset sojottavat jäykkinä piikkeinä. Silmänsä sanotaan olevan vailla pupilleja liiallisesta henkimaailmaan tuijottamisesta. Sanotaan että hän ja soturinsa syövät voittamansa viholliset ja että heidän vertaan käytettäisiin tatuointiväreihin, näin osa uhrin hengen voimasta, tiedoista ja muistoista siirtyisi heihin. Hänen kotinsa Broch Dubh -musta torni- kuulemma sijaitsee Circinidien sydänmaalla lähellä tummavetistä lampea, josta on portti tuonpuoleiseen.
Brynn ja Gavain pysyvät viisaasti syrjässä majoituksessaan. vierailevat soturit käyttäytyvät röyhkeästi, kuin omistaisivat paikat, eivätkä he juuri kunnioita asukkaiden omaisuutta tai henkilökohtaista koskemattomuutta pari heistä (mies ja nainen)käy vierastalossakin kääntämässä tavarat ympäri. Brynn on keskittyvinään kasvitarhan hoitoon ja Gavain puree huulta, mutta pitää katseensa maassa kun kaksikko joutuu pitkän, painostavan ja luonnottoman hiljaisen tuijotuksen kohteeksi.
Brynnille ja Gavainille jää epäselväksi mitä itse tornilla illalla tapahtui, mutta seuraavana päivänä Mawgausin sotajoukko poistuu. Vieden mukanaan viljaa, eläimiä ja jonkin verran ihmisiäkin, saattaa olla että kyseessä oli jonkinlainen veronkeruu matka. Päällikkö Largenia ei juuri näy useampaan päivään vierailun jälkeen, ja kun hän vihdoin tulee esiin on hän tavallistakin huonotuulisempi ja ailahtelevaisempi.
Eräänä alkusyksyisenä päivänä, pian Mawgauksen käynnin jälkeen päällikkö viimein kutsuu vieraansa suureen saliin. Päällikön jalkojen juuressa on jotakin mikä on peitetty viitalla. Tunnelma on taas jännittynyt, Brynn ei ole kummoinenkaan ihmistuntija mutta jopa hän lukee päällikön kasvoilta jotakin huonosti peiteltyä. Lairgrnen kertoo sen olevan nyt valmis ja kiskaisee viitan pois, alta paljastuu hyvin tehty aura, jonka terä näyttää olevan erikoista metallia, päällikkö selittää hiljaisena tuijottavalle yleisölleen, että koska etelässä keltit kerran selvisivät Roomalaisista, viljelemällä näille maata ja maksamalla veroa, niin yhtä hyvin samanlainen perseenpussaaminen voi jatkua Saksien kanssa, ja tässäpä heille ainoa terä jota siihen hommaan tarvitaan. Gavain jännittyy, samoin häntä tarkkailevat Pikti soturit, Brynn jatkaa käytännölliseen tylyyn tapaansa provosoitumatta että puhe oli miekasta ja että velka maksetaan vasta sillä. Laigrnen puhkeaa raikuvaan nauruun (olisittepa nähneet ilmeenne) ja tempaisee viitansa kätköstä vastataotun miekan jonka lyö auran päälle. Sävy muuttuu vihamielisen vakavaksi päällikön sanoessa, että, vieraat voivat kerätänsä tavaransa ja poistua, hän antaa heille kaksi päivää aikaa, lisää siihen että kukaan ei tule sanomaan etteikö Lairgnen maksaisi velkaansa ja nyt kun se kerran on hoidettu, niin seuraavat Merlinin asiamiehet löytävät täältä ainoastaan kuoleman. Näinesanoineen päällikkö poistuu, ilmeisen harmistuneena siitä ettei hänen pilansa tehnyt suurempaa vaikutusta.
Miekka (ja itseasiassa samoin aura) on äärimmäisen hyvin tehty tarvekalu, pelkistetty ja toisin kuin moni asia täällä vain minimaalisesti koristeltu. Miekan metalli on samaa jota aurassa on käytetty. Ferran käy sanomassa että miekan nimi on "Caledfwlch" ja että auraa hän ei nimennyt.
Kalastaja Nubh veneineen löytyy yllättäen samasta kylästä jonne hänet alkukesästä jätettiin, mies on ilmeisesti yllättäen ja onnistuneesti harjoittanut elinkeinoaan täällä pohjoisessakin, veneen puupartaissa taitaa olla uusia koristekaiverruksia ja matkaan on tarttunut hieman vierasta kieltäkin, kaikki kulttuuri vaihto ei siis ole ollut vihamielistä.
Brynn ja Gawain pääsevät purjehtimaan etelään ensimmäisten syysmyrskyjen alla.
Gawain kehottaa Bryniä vielä olemaan näyttämättä tai mainitsematta esineistä kuningatar Elliwille Caer Yscissä.
[[Celtia03| <-- 03: Kohtaamisia ovella]] - [[Celtia04a2| 4.2: Etelän kesä ja käräjät -->]]
----
CategoryPelit
[[Celtia03| <-- 03: Kohtaamisia ovella]] - [[Celtia04a2| 4.2: Etelän kesä ja käräjät -->]]
19.03.2016
**491 Kesä**
**Brynn**
[[https://en.wikipedia.org/wiki/Lindisfarne| Lindisfarenan saarella]]
Syötyään ja varsinkin juotuaan kylikseen vanha druidi (Ofydd) pitää oman puolensa sopimuksesta ja pyytää Lindikseltä hyvää purjehdussäätä huomiselle. Hän heittäytyy selälleen rannan hiekkaan raajat levällään ja hokien Lindiksen nimeä vajoaa transsiin. Brynn lipsahtaa itsekin henkimaailmaan, mikä tuntuu käyvän yllättävän helposti. Täältä katsoen saari on avara ja kylpee miellyttävässä auringonpaisteessa, linnut laulavat ja lempeä tuuli huojuttaa pitkää vihreää ruohoa, jonka lomassa kasvaa voikukkia. Lindis, nuori kaunis nainen istuu rannalla ja soittaa harppua, ja rauhoittaa paikallisia luonnonhenkiä laulullaan. Ofydd on pitkä ja komea mies, joka ojentaa kuolevaisten maailmasta tuomansa ruokalahjat Lindikselle. Äkkiä pohjoinen taivas tummuu ja meri alkaa myrskytä, vaahtopäiden keskellä kuuluu raakalaismainen huuto mereltä ajaa kahdet sotavaunut, joista kumpaakin ohjastaa hurja, arvekas, tatuoitu soturi, piikikkäiden hiusten alta silmät vihaa leimuten. Kaksi heittokeihästä lentää, toinen lävistää Ofyddin ja Lindis kaatuu rannalle toinen keihäs rinnassaan, hurjasti nauraen soturit ajavat vaununsa rannalle murskaten ruumiit pyörien alle. Brynn perääntyy ja yrittää pois, takaisin kuolevaisten maailmaan, mutta se ei kiireessä onnistu. Toinen soturi ajaa lähemmäksi ja tuntuu kasvavan valtaviin mittasuhteisiin, soturi kurottuu ottamaan uuden keihään vaunustaan ja heittää Brynniä, osuen nuorta druidia käteen. Soturi huutaa varoituksen, pysyä pois pohjoisesta ja kaartaa takaisin merelle toverinsa perään. Brynn havahtuu kuolevaisten maailmassa, hän on kaatunut rannalle ja loukannut kätensä kiveen josta tihkuu verta. Druidi Offyd lojuu hiekalla, suu vaahdoten ruumis kouristellen. Brynn toteaa ettei tämän eteen ole enää mitään tehtävissä ja jää pitkäksi aikaa makaamaan pää hänen rintaansa vasten.
Vanha Druidi haudataan Gavainin ja kalasta Nubhin avustuksella, jälkimmäinen on taikauskoisesta kauhusta kankea. Brynn suorittaa vanhanuskon hautausriitit onnistuneesti.
Yö saarella sujuu kuitenkin rauhallisesti ja aamu valkenee harmaana ja tihkusateisena. Brynn käy tutkimassa saarta siitä sunnasta josta he eilen näkivät druidin lähestyvän. Kalliorinteestä löytyy pieni louhikkoluolan tapainen, jota Ofydd on käyttänyt vaatimattomana asumuksenaan. Sanotaan että Druidin omaisuuteen kajoaminen tietää huonoa onnea, mutta pragmaattinen Brynn päättelee ettei tämä druidina koske häntä ja mukaan tarttuu kuivattuja yrttejä ja pieni hopea aarre vanhojen kolikoiden ja pilkottujen korujen muodossa. Ainoa henkilökohtaisempi asia joka asumuksesta löytyy on kivestä ja luusta valmistettu veitsi jonka Brynn laskee Offydin hautakummun kivien alle. Gavain on tällä välin rakentanut yksinkertaisen ristin lähistöllä olevalle kristityn papin hautakummulle. Kalastaja Nubh on ilmeisen haluton jatkamaan matkaan ja on veneineen paikalla ainoastaan sen takia että Gavain ei ole päästänyt häntä silmistään.
Pohjoinen meri myrskyää yhä ja taivas on musta, suuret aallot viskovat alusta vaarallisesti, matkanteko on kurjaa, märkää ja kylmää, joka kerran kun kiikkerä kalastusalus hörppää vettä Nubh pyytää tasapuolisesti apua Jeesukselta ja Manawydanilta, Kelttien meren jumalalta. Pelosta huolimatta kalastaja ohjastaa venettään mestarillisin ottein ja matka taittuu rannikkoa myötäillen kohti pohjoista.
Gavain ja Brynn keskustelevat tulevasta, Gavain tietää että päällikkö Laigrenen on aina ajoittain ollut sodassa hänen isänsä kuningas Lotin kanssa, vaikka he samaa heimoa ovatkin, eikä tiedä miten häneen perillä suhtaudutaan, epäilee että jos huonosti käy heidät kummatkin tapetaan, tällöin on paras toivoa nopeaa ja hyvää kuolemaa. Gawain muistuttaa Brynniä myös siitä että pohjoisessa hänen asemansa Druidina ei ole ehkä ihan niin koskematon kuin mitä se etelässä olisi. Brynn kehottaa Gavainia käyttämään pitkähihaista paitaa Piktitatuointiensa kätkemiseksi, jos vaikka eivät tätä tunnistaisi. Gawain ei täysin ihastu ajatuksesta, mutta pukee kuitenkin paidan.
{{image url="images/Kuvitus/Pohjola.jpg"}}
Illan suussa vene saapuu lähelle määränpäätä ja lahden suojaan päästyään, merenkäynti alkaa rauhoittumaan, pilvien välistä pilkistää jopa hetkenaikaa ilta-aurinkokin. Rannalla näkyy pieniä kyliä, osa taloista on rakennettu tolppien varaan veden päälle, rakennuksissa on runsaasti koristekaiverruksia. korkealla rinteellä kylän yläpuolella näkyy lähiseutua hallitseva kivinen torni ( [[https://en.wikipedia.org/wiki/Broch| Broch]] )josta Gawain epäilee päällikkö Laigrenin löytyvän. Vene on lähestynyt purje ylhäällä, paikalliset ovat nähneet sen tulon jo kaukaa, joten rantaan lasketaan avoimesti.
Vastassa on soturijoukko, jota johtaa jo harmaapartainen mies, sekä lapsia ja muuta uteliasta kylänväkeä, kaikilla on tatuointeja ja kaikki puhuvat oudolla korostuksella ja kummallista kieltä (jossa kuitenkin on tuttujakin elementtejä)hetken keskustelun jälkeen Gawainia ja Brynniä lähdetään soturisaatossa johdattamaan kohti ylärinteillä olevaa tornia, kylän lapset juoksentelevat pitkään ympärillä rallattaen jotakin, jonka Brynn tulkitsee joko pilkkalauluksi tai jonkinlaiseksi kansanloitsuksi. Maisemat ovat karun kauniita, kallioisilla rinteillä leviävät synkät korvet, paikka tuntuu huokuvan voimakasta läsnäoloa ja voimaa. Lähemmäksi tornia tultaessa alkaa vastaan tulemaan seipäitä joiden päässä on irti leikattuja päitä, vanhat tavat näkyvät istuvan täällä vielä vahvasti.
Tornin oviaukko on matala ja sisällä kestää aikansa ennekuin silmät tottuvat hämärään, suuressa salissa on sotureita ja muuta väkeä, päällikkö istuu tuolissa jonka takana seinustalla roikkuu paljon kypäriä, aseita, lippuja ja metallipanssareita jotka aika ja savu ovat tummentaneet. Brynn arvioi että ne saattaisivat olla Roomalaista alkuperää.
Päällikkö Laigren on pitkä ja lihaksikas mies, ikäänsä on vaikea arvioida, sanotaan että ainakin osa pohjoisen päälliköistä on druideja ja että heidän valtakautensa ovat joskus tavattoman pitkiä, se liittyy jotenkin pohjoisen olemukseen ja henkiin. Pitkähihainen tai ei päällikkö tunnistaa Gavainin miltei välittömästi Kuningas Lotin pojaksi, hän aprikoi ääneen että antaisikohan Lot takaisin sodassa valtaamansa eteläiset laidunmaat jos Laigren toimittaisi tälle Gawainin pään. Gavain vastaa lauseella, jonka asiasisällön on ilmeisesti tarkoitus olla: että hänen kunniakäsitykseensä ei kuulu että viholliselta anellaan valloituksia takaisin, toimittamalla näille vihollistensa ruumiinosia. Gavain kuitenkin kompuroi sanoissaan, tilanne ilmeisesti kiristää ulospäin tyyntä Gavainia oletettua enemmän. Päällikkö ei ole vakuuttunut, soturit ovat jännittyneitä, tilanne on kireä, eikä kukkaan tunnu olevan varma mitä kohta tapahtuu. Brynn puuttuu peliin vetämällä huomion itseensä, ja mainitsemalla Merlinin velan, jota he ovat tulleet perimään. Päällikkö kiinnittää huomiota Brynniin ensimmäistä kertaa, terästäytyy ja tarjoaa ainakin vieraanvaraisuutta ja ruokaa, myöhemmin tunnelma kevenee hieman kun Brynn osaa auttaa erään taruballadin kertosäkeessä, jonka kanssa päälliköllä on ollut muistamisongelma. Päällikkö soittaa harppua hyvin ja hänellä on yllättävän sointuva lauluääni.
Kun Laigrenen kysyy että mitä Merlin haluaa vastapalvelukseksi, Brynn kaivaa esiin metallin ja kiviaineen ja sanoo että Merlin haluaa tästä taottavan miekan. Laigrenenilla tuntuu olevan jonkinlaista tietoa etelän tapahtumista ja siksi ainakin aavistus siitä miksi Merlin haluaa miekkaa. Hän kutsuu paikalle seppänsä Ferranin jota kerskaa seppäjumala Gorfannonin maanpäällä kulkevaksi henkilöitymäksi. Ferran on kumarassa kulkeva ja kalju mies, ahavoitunut ja parkkiintunut nahka on kautta-altaan tatuoitu. Ferron ei puhu paljon, mutta suhtautuu mielenkiinnolla tarjottuun materiaaliin ja osaa päätellä oikein että se on tippunut taivaalta.
Brynnille ja Gawainille osoitetaan majoitus, yhdestä tornin pihapiirin kivitaloista, kalastaja Nubh on ilmeisesti asutettu rannan kylään, tai häntä ei ainakaan näy. Seppä näyttää pajansa, jonne kulkeakseen joutuu kulkemaan hyvän matkaa kapeaa polkua rinteille tornin yläpuolisille rinteille, pienen kukkulan huippu on ympäröity hohtavalla muurilla, vähän linnamäen tapaan. Sisällä on jonkinlainen kivirakennelma ja runsaasti polttopuuta, jota orjat kantavat paikalle lisää, Brynniä ja Gavainia ei päästetä porttia pidemmälle, tutkiessaan muuria Brynn huomaa hämmästykseen, että se on lasia, tai itseasiassa että sen kivet ovat ( [[https://en.wikipedia.org/wiki/Vitrified_fort| lasittuneet]] ) yhteen. Ferran nousee muurille, suorittaa jonkinlaisen rituaalin: mutisee sanoja, tuijottaa taivaalle ja tiputtaa kädeltään joitakin siemeniä tuuleen, jonkin ajan päästä puistaa päätään ja laskeutuu alas, mitään muuta ei tapahdu ja kaikki palaavat takaisin, tämä tulee toistumaan monia, monia kertoja tämän kesän aikana.
Kesän kuluessa Brynn seuraa paikallisten arkea ja elämää, jossa on paljon samaa kuin etelässä. Hän näkee omituisin jousin varustettuja paikallisia metsästäjiä, joista ei juurikaan ole kiinnostunut, sekä pyrkii oppimaan paikallista kieltä. pääasiallisena keskustelukumppanina on päällikön lähipiiriin kuuluva nainen, jonka lopullinen sosiaalinen asema jää Brynille hieman hämäräksi.
Ilmeisesti Laigren on taannut vierailleen koskemattomuuden, tästä huolimatta paikalliset soturit käyvät jokusen kerran uhittelemassa Gavainille, tilanteet ovat uhkaavia mutta haasteet jäävät verbaaliselle asteelle, ilmeisesti kyseessä ovat jotkin vanhat kaunat.
Erään iltana pohjoisen taivaan valaisee spektaakkelimainen valoilmiö, taivaan läpi kulkee huojuva värikäs verho kuin valokeihäiden rivistö. Paikalliset suhtautuvat kunnioitusta herättävään näkyyn hyvänä enteenä, ja seuraavana päivänä Ferran viimein päivittäisen rituaalinsa lopuksi nyökkää pajansa muurilta. tulet sytytetään, savu nousee pilvettömälle taivaalle ja pajan muurin portit lyödään kiinni.
Druidikuningas Mawgaus käy loppukesästä hurjan sotajoukkonsa kanssa tornilla, sana vierailusta on ennättänyt kulkea joukon edellä ja paikalliset asukkaat ovat levottomia ja pelokkaan oloisia kun sinipunaisin tatuoinnein koristeltu soturijoukko saapuu kuninkaansa johdattamana. Mawgauksesta kerrotaan hurjia juttuja, koko hänen kehonsa on sinipunaisten tatuointien verhoamana. Valkoiseksi värjätyt hiukset sojottavat jäykkinä piikkeinä. Silmänsä sanotaan olevan vailla pupilleja liiallisesta henkimaailmaan tuijottamisesta. Sanotaan että hän ja soturinsa syövät voittamansa viholliset ja että heidän vertaan käytettäisiin tatuointiväreihin, näin osa uhrin hengen voimasta, tiedoista ja muistoista siirtyisi heihin. Hänen kotinsa Broch Dubh -musta torni- kuulemma sijaitsee Circinidien sydänmaalla lähellä tummavetistä lampea, josta on portti tuonpuoleiseen.
Brynn ja Gavain pysyvät viisaasti syrjässä majoituksessaan. vierailevat soturit käyttäytyvät röyhkeästi, kuin omistaisivat paikat, eivätkä he juuri kunnioita asukkaiden omaisuutta tai henkilökohtaista koskemattomuutta pari heistä (mies ja nainen)käy vierastalossakin kääntämässä tavarat ympäri. Brynn on keskittyvinään kasvitarhan hoitoon ja Gavain puree huulta, mutta pitää katseensa maassa kun kaksikko joutuu pitkän, painostavan ja luonnottoman hiljaisen tuijotuksen kohteeksi.
Brynnille ja Gavainille jää epäselväksi mitä itse tornilla illalla tapahtui, mutta seuraavana päivänä Mawgausin sotajoukko poistuu. Vieden mukanaan viljaa, eläimiä ja jonkin verran ihmisiäkin, saattaa olla että kyseessä oli jonkinlainen veronkeruu matka. Päällikkö Largenia ei juuri näy useampaan päivään vierailun jälkeen, ja kun hän vihdoin tulee esiin on hän tavallistakin huonotuulisempi ja ailahtelevaisempi.
Eräänä alkusyksyisenä päivänä, pian Mawgauksen käynnin jälkeen päällikkö viimein kutsuu vieraansa suureen saliin. Päällikön jalkojen juuressa on jotakin mikä on peitetty viitalla. Tunnelma on taas jännittynyt, Brynn ei ole kummoinenkaan ihmistuntija mutta jopa hän lukee päällikön kasvoilta jotakin huonosti peiteltyä. Lairgrnen kertoo sen olevan nyt valmis ja kiskaisee viitan pois, alta paljastuu hyvin tehty aura, jonka terä näyttää olevan erikoista metallia, päällikkö selittää hiljaisena tuijottavalle yleisölleen, että koska etelässä keltit kerran selvisivät Roomalaisista, viljelemällä näille maata ja maksamalla veroa, niin yhtä hyvin samanlainen perseenpussaaminen voi jatkua Saksien kanssa, ja tässäpä heille ainoa terä jota siihen hommaan tarvitaan. Gavain jännittyy, samoin häntä tarkkailevat Pikti soturit, Brynn jatkaa käytännölliseen tylyyn tapaansa provosoitumatta että puhe oli miekasta ja että velka maksetaan vasta sillä. Laigrnen puhkeaa raikuvaan nauruun (olisittepa nähneet ilmeenne) ja tempaisee viitansa kätköstä vastataotun miekan jonka lyö auran päälle. Sävy muuttuu vihamielisen vakavaksi päällikön sanoessa, että, vieraat voivat kerätänsä tavaransa ja poistua, hän antaa heille kaksi päivää aikaa, lisää siihen että kukaan ei tule sanomaan etteikö Lairgnen maksaisi velkaansa ja nyt kun se kerran on hoidettu, niin seuraavat Merlinin asiamiehet löytävät täältä ainoastaan kuoleman. Näinesanoineen päällikkö poistuu, ilmeisen harmistuneena siitä ettei hänen pilansa tehnyt suurempaa vaikutusta.
Miekka (ja itseasiassa samoin aura) on äärimmäisen hyvin tehty tarvekalu, pelkistetty ja toisin kuin moni asia täällä vain minimaalisesti koristeltu. Miekan metalli on samaa jota aurassa on käytetty. Ferran käy sanomassa että miekan nimi on "Caledfwlch" ja että auraa hän ei nimennyt.
Kalastaja Nubh veneineen löytyy yllättäen samasta kylästä jonne hänet alkukesästä jätettiin, mies on ilmeisesti yllättäen ja onnistuneesti harjoittanut elinkeinoaan täällä pohjoisessakin, veneen puupartaissa taitaa olla uusia koristekaiverruksia ja matkaan on tarttunut hieman vierasta kieltäkin, kaikki kulttuuri vaihto ei siis ole ollut vihamielistä.
Brynn ja Gawain pääsevät purjehtimaan etelään ensimmäisten syysmyrskyjen alla.
Gawain kehottaa Bryniä vielä olemaan näyttämättä tai mainitsematta esineistä kuningatar Elliwille Caer Yscissä.
[[Celtia03| <-- 03: Kohtaamisia ovella]] - [[Celtia04a2| 4.2: Etelän kesä ja käräjät -->]]
----
CategoryPelit
